Ositus

Ositus tarkoittaa, että puolisoiden omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Puolisoiden netto-omaisuuksia verrataan toisiinsa ja enemmän avio-oikeuden alaista omaisuutta omistava aviopuoliso joutuu luovuttamaan tasinkoa vähemmän omistavalle. Netto-omaisuudella tarkoitetaan omaisuutta, joka jää jäljelle, kun varoista vähennetään velat. Tasinkoa täytyy luovuttaa niin paljon, että molemmilla puolisoilla on osituksen jälkeen yhtä paljon avio-oikeuden alaista omaisuutta. Tähän pääsääntöön pystyy vaikuttamaan avioehtosopimuksella, jossa voidaan määrätä, mikä omaisuus on avio-oikeuden alaista.

Miten ositus toimitetaan

Omaisuuden ositus voidaan toimittaa joko siten, että

• osapuolet toimittavat osituksen itse keskenään tekemänsä sopimuksen mukaisesti (sopimusositus) taikka
• osituksen toimittaa tuomioistuimen tähän tehtävään määräämä pesänjakaja, tavallisesti asianajaja (toimitusositus).

Jos ositus toimitetaan sopimusosituksena, osituksesta on laadittava asiakirja, joka on päivättävä ja allekirjoitettava. Lisäksi tarvitaan kahden esteettömän todistajan allekirjoitukset. Jos pesänjakaja toimittaa osituksen, toimituksesta laaditaan osituskirja, jonka pesänjakaja allekirjoittaa.

Ositus avioerossa

Kun avioeroa koskeva asia on tullut käräjäoikeudessa vireille, kumpikin puoliso voi vaatia omaisuuden ositusta toimitettavaksi. Ositus voidaan toimittaa heti, kun asia on tullut vireille, eikä puolisoiden tarvitse välttämättä odottaa kuuden kuukauden harkinta-ajan kulumista. Avioeron perusteella toimitettavassa omaisuuden osituksessa jaetaan pääsäännön mukaan puolisoiden kaikki omaisuus tasan puolisoiden kesken. Tästä voidaan poiketa, jos puolisot ovat tehneet avioehtosopimuksen. Joskus omaisuuden ositusta on mahdollista myös sovitella kohtuusnäkökohtien perusteella, jolloin omaisuutta ei jaeta puoliksi.

Ositus toisen puolison kuollessa

Jos avioliitto purkautuu toisen puolison kuoleman johdosta ja kuolleelta puolisolta on jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), leski tai perilliset voivat vaatia toimitettavaksi omaisuuden jakoa eli ositusta.

Tässä omaisuuden osituksessa puolisoiden kaikki omaisuus jaetaan pääsäännön mukaan tasan. Eloonjäänyt puoliso saa omaisuudesta puolet ja perilliset yhdessä toisen puolen. Omaisuuden osituksen jälkeen kukin perillinen voi lisäksi vaatia, että perillisten kesken toimitetaan perinnönjako.

Omaisuus jaetaan osituksessa tasan kuitenkin vain silloin, jos eloonjääneelle puolisolla on vähemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolle. Jos sen sijaan eloonjääneelle puolisolla on enemmän omaisuutta kuin kuolleelle puolisolla, eloonjääneellä puolisolla on aina oikeus pitää kaikki oma omaisuutensa itsellään.

Jos avioliitto purkautuu puolison kuoleman johdosta, mutta kuolleelta puolisolta ei ole jäänyt rintaperillisiä (lapsia tai näiden jälkeläisiä), eloonjäänyt puoliso perii koko kuolleen puolison omaisuuden, jos kuollut puoliso ei ollut testamentilla toisin määrännyt. Molempien puolisoiden kuoltua on viimeksi kuolleelta puolisolta jäänyt omaisuus jaettava pääsäännön mukaan tasan kummankin puolison perillisten kesken.

Avioehtosopimus ja omaisuuden ositus

Avioehtosopimus vaikuttaa siihen, miten omaisuus jaetaan osituksessa. Avioehtosopimus voidaan tehdä olemaan voimassa sekä avioerotilanteessa että avioliiton päättyessä toisen puolison kuolemaan tai vain toisessa näistä tapauksista. Mikäli avioehtosopimus on voimassa esimerkiksi vain avioerotilanteessa, avio-oikeus on voimassa täysimääräisenä, mikäli avioliitto päättyy toisen puolison kuolemaan.

Käytännössä tavallisin on avioehtosopimus, jossa määrätään, että kummallakaan puolisolla ei ole avio-oikeutta mihinkään toistensa omaisuuteen. Tämä tarkoittaa sitä, että avioliiton purkauduttua puolisoiden omaisuutta ei jaeta tasan, vaan kumpikin puoliso pitää oman omaisuutensa itsellään.

Avioehtosopimuksella voidaan myös määrätä, että puolisolla ei ole avio-oikeutta tiettyyn toiselle puolisolle kuuluvaan omaisuuteen, esimerkiksi tämän omistamaan asuntoon tai autoon. Tämä määräys merkitsee sitä, että puolisoiden kesken jaetaan tasan kaikki muu omaisuus paitsi avioehtosopimuksessa mainittu omaisuus.

Avioehtosopimus ei kuitenkaan ole ehdottomasti sitova. Sen määräyksistä voidaan poiketa tai se voidaan jättää kokonaan huomiotta osituksen sovittelussa, jos avioehtosopimuksen noudattaminen johtaisi kohtuuttomaan lopputulokseen.

Muita perhe- ja jäämistöoikeuteen liittyviä sivustoja:
www.perunkirjoitus.fi	www.testamentti.fi